Ruskaretkellä Hossan kansallispuistoon 15-18.9.2020

Alpo Niemen kronikka retkestä

Kekin Marja-Leena sanoi senioreille:
Tehdään matka porukalla Suomussalmelle,
siellä Hossan seudulla on paljon nähtävää.
Jos vain saadaan riittävästi matkaanlähtijää.

Sitten tuli KORONA ja matkaa mietittiin,
mutta siitä huolimatta matkaan lähdettiin.
Joiltakin vain sairaudet matkahalut vei.
Terveitä se koronakaan pelottanut ei.

Lähdön jälkeen yksi paha juttu huomattiin:
Reppu jäi - ja siksi takaisin me palattiin.
Kotoa se löytyi, siis taas nokka pohjoiseen,
uudestaan me suunnistettiin matkakohteeseen.

Pysähdykset tarpeen ovat aina matkalla.
Kahvi maistuu, sitten käydään myöskin pissalla.
Siihen ensi paikan tarjos meille ABC.
Vaajakosken Kanavuoressa se sijaitsee.

Matti sekä Liisa meille lounaan tarjoili.
Siitä maksun kuitenkin he toki tarvitsi.
Marja-Leena ilmaiseksi baarin avasi,
sepä mukavasti matkalaista raukaisi.

Kuopiosta, Kajaanista ohi mentiin vaan,
Suomussalmen tauolta taas päästiin jatkamaan.
Perille kun päästiin oli kello yli kuus,
Hossan Matkakeskuskin se oli aika uus.

Majoituksen tilat oli harjakattoiset.
Siistit, sekä aikalailla uudenoloiset.
Ikkunoista ihailla voi järvimaisemaa.
Samoin saunan lauteilta, se nosti tunnelmaa.

Aamiainen aamukahdeksalta nautittiin.
eväät mukanamme noustiin Markun linjuriin.
Takaisin kun tultiin oli saunat kuumana,
saunajuomaa kului siellä tölkki muutama.

Ensin mentiin autolla ja sitten käveltiin.
Maalaukset kalliossa tarkoin tutkittiin.
Julma-Ölkky katseltiinkin sitten veneestä.
Maisemia riitti koko rahan edestä.

Neljän päivän reissusta saa puolet matkustaa,
vaikka matkan varrellakin paljon nähdä saa.
Kaksi päivää perillä sai ajan sujumaan
sekä lenkkipolut kengän pohjat kulumaan.

Patikointi silloin tällöin jalkaa kivistää.
Istuminen pakaroita saattaa kiristää.
Siihen löytyi apu Aulin matkajumpasta.
Tarvinnut ei siihen edes nousta autosta.

Raatteenportilla me Talvisotaa muisteltiin,
kuinka vihollista vastaan siellä taisteltiin.
Kiitoksemme isät, vaarit meiltä teille saa.
Teidän ansiosta meillä on nyt vapaa maa.

Kainuun Portti oli auki, mutta kahvi ei,
pullan paisto heillä myöskin pienen hetken vei.
Mutta ei se haitannut kun jaloitella saa,
silloin kahvia ja pullaa jaksaa odottaa.

Paluumatkan lounaspaikka sattui Kuopioon.
Siellä pysähdyttiin Koivumäen Kartanoon.
Talon historiaan kuului monta vaihetta.
Aterian laatuun kiitokseen on aihetta.

Kiitos Marja-Leena kun sä meitä hoivailit,
matkan suunnittelit, retkikohteet junailit.
Tuskin Lempäälässä jaksamme me odottaa,
mihin tehdään johdollasi matkaa seuraavaa.

Matkalaiset  kaikki oli lempääläisiä.
Myöskin bussi sekä kuski, täkäläisiä.
Markku itse Mikkolasta matkan sompaili,
Tyylikkäästi kaikki mutkat oikein ohjaili.

Alpo